Ennen kuin kukaan ehtii säikähtää, kyseessä on se nelipyöräinen Reiska, ei suinkaan nelitassuinen. Rakas perheenjäsen kuitenkin tämäkin. Reiska-punainen on kulkenut uskollisesti lähes kahden vuoden aikana hurjan määrän kilometrejä, toiminut kuin ajatus, lähtenyt liikkeelle mutinoitta tilanteesta ja säästä riippumatta ja edustanut muutenkin käytännössä kaikkea sitä mitä osaan autolta kaivata. Huonoa karmaa on kuitenkin ilmeisesti jossain vaiheessa kertynyt, sillä mutkatonta tämä aika ei ole ollut, vaikkakaan yksikään ongelma ei ole itse Reiskattaresta johtunut.

Reilu vuosi sitten Reiskatar kyyditsi perhettään töihin, kun isopahabussi hyökkäsi sen kimppuun, raukkamaisesti selän takaa. Reiskatar puolusti urheasti perhettään, vaikka jo tämä meinasi jäädä sen viimeiseksi teoksi. Muutaman kuukauden hoitolaloman jälkeen Reiskatar palasi elämäämme entistä ehompana.

Ilmeisesti naapuruston autot olivat kuitenkin päättäneet sulkea sen laumansa ulkopuolelle, koska jo muutaman päivän kuluttua kiiluvasilmäinen kaveri vei kiusaamisen astetta rankemmalle tasolle. Ystävällinen omistaja kuitenkin myönsi pikkuilkiön tekoset, ja naarmutettu puskuri oiottiin. Vain muutaman päivän kuluttua Reiskatar palasi kotiin, ja sai ilmeisesti tehtyä sovinnon naapureiden kanssa.

Agin SM-kisojen aikaan Reiskatar jäi viettämään ansaittua pitkää viikonloppua Haagan vehreisiin maisemiin. Vehreät maisemat päättivät kuitenkin tehdä myös lähempää tuttavuutta. Jälleennäkemisessä hämmästytti Reiskattaren ympärille ilmestynyt lehti-oksa-sahanpurukasa, ja hetken pohdinnan ja ympäristön tutkimisen jälkeen mysteeri selvisi: vieressä seissyt valtaisa koivu oli kumartunut kuiskuttelemaan Reiskattaren korvaan ja päättänyt rojahtaa siihen. Muutamaa päivää myöhemmin Reiskattaresta tuli julkkis, kun kuva kohtaamisesta pääsi paikallislehden etusivulle.

1265624958_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1265624968_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koivutreffien jälkeinen korjaaminen venyi... ja venyi... ja venyi... Miten niin kesällä on parempaakin tekemistä kuin liftata tai kulkea bussilla? :D Niinpä Reiskatar ehti uusine kattoineen viettää aikaa perheensä parissa vain muutaman hassun kuukauden ennen viimeistä tragediaa, josta voikin lukea lisää viikon takaisesta kirjoituksesta. Viime perjantaina aamuöisen tapaamisen jälkeen Reiskatar poistui punaisen vähän isomman auton kyydissä ja muutaman päivän kuluttua perhe sai postia, neljän sivun verran. Tuosta neljästä sivusta kolme oli pelkkää listausta vaihdettavista osista. Reiska-raukka. Sanomattakin selvää että tämä reissu jäi Reiskattaren viimeiseksi.

Jäljellä oli enää hyvästien jättö. Viimeistä kertaa käytiin Reiskaa moikkaamassa (ja "muutama oleellinen" autossa kulkeva asia keräämässä) tutuksi tulleen korjaamon pihassa. Mukaan saatille lähti ystävällisesti myös poika-Reiska emäntineen, sekä just sopiva määrä nelitassuisia entisiä kyydittäviä.

R.I.P Reiskatar

1265612696_img-d41d8cd98f00b204e9800998e