Tokokärpänen on selvästi hellittänyt otettaan, enää ei joka ilta "ehdi" naksutella. Jotain pientä on kuitenkin yritetty puuhailla. Keskiviikkona käytiin hallilla Emmin kanssa, ja tänään oli liikkeelle potkivana voimana Jaana. Kiitti vaan kamut! :)

Keskiviikkona tuli taas enemmän oppia ohjaajalle kuin koirille. Ihan mahtavaa saada uusia ajatuksia - niitäkin jotka ovat keskiverto kotitokoilijalle ihan peruskamaa, mutta mullepa ei. Noottia tuli siitä etten virittele koiria ko. suorituksiin. Hyvä pointti! Tänään yritin sitten sitä pitää mielessä, mutta näemmä piuhat on sen verran pitkät että ainakin vielä unohtuu vähintään puolessa treeneistä. Samoin tänään ryhdyttiin lanseeraamaan keskiviikon toista uutta asiaa (enemmänkin Aidan kanssa, ja vain kaukoissa), eli eri jättökäskyjä lähdettäessä suorittamaan eri liikkeitä. Siis miten tää tuntuu edelleen mun mielestä huijaukselta =D Uusia ajatuksia/ahaa-elämyksiä tuli myös liittyen ruutuun, idariin, merkkiin, sekä sääntöihin ja siihen minkälaisia juttuja voi huomioida ihan yleisesti toiminnassa. Samalla vahvistui mun käsitys siitä etten todellakaan ole mikään tokoharrastaja - harrastelija korkeintaan, mutta ehkä kuitenkin hamassa tulevaisuudessa kehityskelpoinen harrastajaksikin asti.

Aidan tämän päivän annokseen kuului seuraamista, käännöksiä oikealle, ärräpäiden mutisemista, käännöksiä oikealle, laskuharjoituksia tuhanteen ja taas käännöksiä oikealle, ohjaajan nollausta ja vihdoin vähän onnistuneita käännöksiä oikealle. Tämä treeni toi jo kaverinkin hallin ulkopuolelta ihmettelemään puuhia. Ehkä ihan jokainen ärräpää ei tullutkaan ihan mutinana ;) Enivei, paikallaan sujuu (kiitos olkkaritreenien), mutta näemmä heti kun mukaan tulee muutama askel enemmän kuin olkkariin mahtuu, menee liian vaativaks Aidan kolmelle kiehuvalle herneelle. Nooh, hiljaa hyvä tulee, ja kyllä ne kuulemma näytti ihan hyvältä sit loppupeleissä kuitenkin, uskoako tuota. Luoksetuloja ja sen pysäytyksiä oli tarkoitus ottaa muutama, mutta perusasento ei yllättäen mua miellyttänyt, joten päädyttiin ottamaan pelkkiä suoria luoksetuloja, ja perusasentoon siirtymistä. Mulla ei ihan selvästi ole kärsivällisyys riittänyt siihen et olisin antanut tuon ottaa oikean asennon itse ilman että korjaan sen puolesta, ja sehän näkyy heti. Tulee mihin sattuu ja odottaa toista käskyä. No, seuraavaksi noutoa, ja plussaa on, että siinä ainakin tulee perusasentoon paremmin. Tämänkin suhteen tuntuu että valoa alkaa näkyä tunnelin päässä. Päivän takapakkina tuli se, että keskiviikkona ekaa kertaa kokeiltu ja loistavasti toiminut vauhtinouto meni aivan pipariks. Tai toimi se itse asiassa niin että jätin istumaan kapulan kanssa ja kutsuin siitä, mutta ei niin että olis itse käynyt poimimassa kapulan. Nyt kun tarkemmin miettii, niin oiskohan se ollut just noin kun toimi keskiviikkonakin? Emmi? Jaa miks niin ois tärkeetä pitää treenipäiväkirjaa... Noudossa on joka tapauksessa seuraavana ohjelmanumerona kapulan noukkiminen suuhun, ja vauhti palautukseen. Ekaa vois kai ainakin koittaa tehdä ihan kotonakin. Vielä vikaks otettiin kaukoja, ja hyvin toimi. Selvästi kun otan lelun esiin, tarkkuus kärsii ja sitä en halua. Tätä täytyy vähän pohdiskella. Jos ottais käyttöön takapalkan? Toimiihan se ihan hyvin namillakin, mutta jotenkin huvittais jättää sitä vähemmälle. Seuraavana siis palkkauksen pohdintaa, ja matkan lisäämistä. Jäävät liikkeet ja hyppy jätettiin tällä kertaa väliin kokonaan.

Dian kanssa jatkettiin keskiviikkona aloitettuja luoksepäästävyysharjoituksia. Enää ei yrittänyt hipsiä moikkaamaan lähestyvää tyyppiä, vähän herpaantui kuitenkin kuonottelemaan siihen suuntaan, kun kaveri tuli tarpeeks lähelle. En usko että tuo tulee olemaan ongelma, mutta mä otan sen treenaamisen vähän sillä ajatuksella, että kontakti pidetään ja keskitytään vaikka häiriötä olisi enemmänkin. Dian kanssa koitettiin myös paikallamakuuta ekan kerran viime kesän "muka-treenikertojen" jälkeen. Tosi hienosti meni! Selvästi liikkeestä maahanmeno on vienyt ihan vahingossa tätä eteenpäin. Pysyi varmasti ja rauhassa aloillaan, ei mitään sähläystä, vilkuilua, tai muutakaan epävarmuutta. Kävin palkkaamassa jonkun kerran, jottei ryhtyisikään miettimään ylimääräisiä aktiviteetteja. Tässä muuten sovellettiin myös periaatetta eri käskysanoista jätettäessä. Mä oon oikeasti ihan fiiliksissä siitä, voisin kuvitella et toimii etenkin Dialla paremmin kuin hyvin. Näiden lisäksi tehtiin Dian kanssa hyppyä, ja hyvin meni niin kauan kunnes näki mun ottavan lempparilelun välillä kassista taskuuni. Sittenhän se ei hievahtanut senttiäkään mihinkään, ei edes päätään kääntänyt. No, kun oli nähnyt mun myös laittavan lelun takaisin reppuun, toimi taas hyvin. On toi ihme otus :) Täytyy senkin kanssa vissiin ryhtyä miettimään syvällisemmin tätä palkkausasiaa. Seuraamista otettiin myös, ja seuraamisessa käännöksiä oikealle. Vähän hankalampia vasemmalle käännöksiä paikallaan. Takaosankäyttöharjoituksia lisää, paljon paljon lisää. Onko joku koittanut saada keitettyä spaghettia työnnettyä lautasella eteenpäin niin että se pysyy suorana? Se ois ehkä osuvin vertaus tähän tilanteeseen. Sivulletuloissa tarvitaan vielä käsiapua, siitä pitäis päästä vähitellen eteenpäin. Eli olkkaritokoa kehiin. Vikana Dian päivän valikoimassa oli liikkeestä seisominen. Vähän on vielä hakusessa, mutta kyllä se sieltä löytyy. Käsiavun kanssa pysähtyy hyvin, ja toisin kuin Aida, se seisoo tasan niillä neljällä jalalla, näemmä vaikka maailman tappiin. Ei steppiesityksiä, hyrränä pyörimistä, tai muutakaan ripaskan sukulaislajia. Kestää tosi hyvin senkin että liikun sen sivuilla/takana, ihan vierestä en tosin uskalla vielä kulkea taakse. Nyt vaan varmuutta ja vauhtia itse jäämiseen, sekä yks pikku juttu jonka tajusin vasta nyt: eihän tuo ole varmaan ikinä istahtanut seisomasta perusasentoon, siitä ois varmaan myös apua. Samoin täytyy heti ottaa kotitokovalikoimaan maasta perusasentoon nouseminen.

Tajusin tässä muuten yhden syyn siihen että tokokärpänen etsii uutta kotia: en ole vähään aikaan kirjoitellut reeneistä mitään > fiilis reenata laskee välittömästi. Eli lisää pohdintaa, niin kärpänenkin viihtyy paremmin :)