Joo-o, ollaan me reenattu vaikkei kirjallista dokumenttia aiheesta löydykään. Tänään tokoa. Uuden perheenjäsenen, eli tosi-Reiskan (a.k.a rekkamies-Reiskan) viettäessä laatuaikaa setä-korjaamonsedän hoivissa, me tytöt heitettiin reppu ja botit selkään ja tallusteltiin hallille. Epäuskoisille: kyllä, tosiaan käveltiin treenaamaan! Tosin matkaa oli näppärästi vajaa kilometri, mutta yhtäkaikki liikuttiin ilman autoa muutenkin kuin lenkkeillessä. Uusi perheenjäsen muuten esitellään toisella kertaa, mikäli hän jää arkeamme ilahduttamaan. Mutta siihen reeniin.

Aidan kanssa seuraavia (paikallamakuu ja liikkeestä maahanmeno on yhden ohjaajan ja yhden harrastuvälineen yhteisellä päätöksellä jätetty lämpimmämmille säille/halleille):

 

  • Luoksetulon pysäytystä käsimerkillä sekä siivekettä kiertämällä että ihan niin että jätän, kutsun ja pysäytän. Tosi hyvin toimii! Enää ei jää steppailemaankaan, tiedä sitten mistä keksinyt sen lopettaa. Nyt täytyy vaan sitten tehdä pysähdyksestä liikkeellelähtöä, ja varoa ettei ala ennakoimaan... Tai ennakoihan se aina ja kaikkea, ennakoinnin ihmelapsi, mutta ettei näkyisi ;)
  • Nouto (=kapulan pito, kuljetus ja luovutus) siirrettiin ekaa kertaa halliin. On ihan selvästi epävarma, mutta muutos toiminnassa on huikea heti kun hiffaa tekevänsä oikein. Toistoa, toistoa, ja piiiiitkäääää pinnaa... Saako sitä tilata netistä?
  • Liikkeestä seisomista, meidän murheenkryyniä, tehtiin muutaman kerran, joista jokainen maagisesti onnistui ihan täysin. Kerrankin tajusin lopettaa jotain ennen kuin lähti menemään alamäkeä, siitä plussat!
  • Peruasennosta suoraan maahanmenoa tehtiin myös uusin asein, toimii. Samoin tehtiin vähän seuraamisia ja käännöksiä. Vähän puolihuolimattomasti ja ilman sen suurempaa suunnitelmaa, eli lähinnä väliaikaohjelmana. Täytyy muistaa välillä tehdä ihan ajatuksella.
  • Hyppyä otettiin pitkästä aikaa myös! Koska ei olla sitten kesän uhrattu ajatustakaan asialle, ajattelin aloittaa ihan kevyesti, vähän epäilevin mielin ja palkka-armeijalla varustautuneena. Jaettiin hyppäämään lähtemiseen, ja paluuseen hypyn yli perusasentoon. Kummassakaan ei ongelmaa, joten nyt sitten palkkoja pois ja katsellaan kaatuuko koko homma...
  • Kaukoja oli myös tarkoitus ottaa, mutta kaikkea ei ehdi joten ne jäi nyt sitten seuraavaan kertaan. Toivottavasti... Kännykkään muistutus... Kotona tehtiin kuitenkin eilen, ja toimi paremmin kuin ehkä ikinä! Joten ehkä ihan hyvä antaa niiden hautua pari päivää :)
Dia, mamman tuleva tokotähtönen (jepjep...) pääsi myös näyttämään osaamistaan:
  • Perusasentoa, perusasentoa ja perusasentoa. Myös liikkuvaa perusasentoa, also known as seuraamista. Naksulla on PA saatu hyväksi, tarkaksi ja nopeaksi, ja sama pysyy seuraamisessa ja oikealle käännöksissä. Dia, the spagettiperä, on myös oppinut jollain ihmeen kaupalla kuljettamaan takaaosaansa aktiivisesti mukana, joten käännökset vasemmalle alkavat myös luonnistua. Perusasentoon siirtyminen haastavammista suunnista ja kulmista on vielä vähän hakusessa, joten sitä nyt sitten kotona extrapaljon. Luoksetuloja on tästä syystä tässä vaiheessa ihan turha miettiäkään.
  • Kapulan kanssa naksuteltiin ekaa kertaa kodin ulkopuolella: "hä? mikä? missä? never heard??". Huoh. Lisää pitkää pinnaa nettikaupasta. Kyllä sitten tovin kuluttua herne löysi kaverin, ja muutaman onnistuneen toiston jälkeen lopetettiin.
  • Myös alustaa naksuteltiin, ja siinä ihan selvästi paikan muuttuminen vaikutti. Nyt täytyy kyllä rehellisyyden nimissä mennä vähän itseen ja miettiä vähän tilannettakin. Dian suuresti rakastama agihalli, jossa pääsääntöisesti useamman kerran viikossa reenataan just sitä agia, eikä ikinä mitään muuta, etenkään tokoa aiemmin. Esteitä pitkin kenttää, lukuunottamatta sitä pikkuplänttiä jossa touhuttiin. No joo, outo juttu että kaveri vähän hämääntyy. Mut ehkä se siitä kun huomaa että välillä siellä tosiaan tehdään muutakin kuin mennään korkeelta ja kovaa ;)
  • Liikkeestä maahanmeno (avustettuna) alkaa sujua, ja näemmä häiriö ei haittaa siinä hommassa. Lisää, lisää treeniä, ja apuja pois. Vähitellen vois miettiä myös seisomisen esittelyä.
  • Dian kanssa koitettiin ihka ekaa kertaa myös hyppyä, namialustalla. Heti tuli mukaan ongelma nimeltä agilitykoira. Eihän sinne esteelle mennä ellei ohjaus sinne vie. Aika pian kuitenkin jutun juoni aukes likalle, ja sen jälkeen toimikin kuin ajatus, myös perusasennosta ilman muuta kuin 'hop'. Jihaa! En mä kyllä tästä liikkeestä jotenkin niin kovin huolissani osaa ollakaan ;) Hypyn takana tapahtuvaa toimintaa en edes mieti ennenkuin on saatu pelkkä seisominen yms. opeteltua. Sitä kun ei vielä olla aloitettukaan muuten kuin kauko-mielessä.
  • Loppuun vielä "irrotteluksi" pientä PA-leikkiä, siitä kun se niin kovin tykkää. Ja avot, reenit paketissa! :)
Matka jatkui (kävellen) kohti setä-korjaamonsedän virkistyskeidasta, jossa tosi-Reiska jo odottelikin, hohtavana ja uusilla tulpilla ja puolilla (???) varustettuna :)