Eilen "illalla" oli taas vuoro Dian viestireenien. Tällä kertaa palkkana Emmin neuvosta namia(maksalaatikkoa & lihapullaa), ja hyvin toimi. Tuntuu että lelut saavat huomion kiinnittymään vääriin asioihin, mikä näkyy sitten siinä että koko homma menee kaoottisemmaksi. Namin kanssa tuntuu että keskittyminen itse asiaan on parempi. Samoin helpottaa huomattavasti toimintaa Lauran päässä, malttaa paremmin.

Liikkuvana minä, Laura a-pisteellä. Matkoja 7, maasto helppoa. Eka matka n. 60 m., eka siirtymä ehkä 5 m. ja loput n. 15 m. Sen ihmeemmin ei päissä vielä odoteltu - lähinnä palkkauksen verran plus hetki rauhoittumista ja valmistelua seuraavaan pätkään. Vähitellen voisi ottaa mukaan pienen hetken kytkettynä. Ennen kaikkea siksi että vähän huolestuttaa ääneen mukaan tulo odottelun jälkeen. En usko että muodostuu ongelmaksi, kunhan alusta asti käy selväksi että tämä ei ole yksi niistä tilanteissa joissa irti pääseminen tarkoittaa samaa kuin 15 volttia äänellä varustettuna. Ekalla kerralla Dia lähti Lauran luota omatoimisesti, seuraavilla pysyi hyvin namien kanssa ja lähetykset hyviä. Lähetyksissä Lauralle ei myöskään mitään ongelmaa. Kun namipurkin kansi meni kiinni, alkoi likka jo hinkua takaisin Lauran luo, eikä lähetyksessä meinannut malttaa tulla perusasentoon. Huippuhomma! Tässä vaiheessa olen tosi tyytyväinen että lähtee innolla liikkeelle, yhtä mielellään molempiin suuntiin. Muutenkin on muutaman viikon aikana alkanut selvästi hakeutua enemmän Lauran luo. Varmaan treeni ja muu huomio tukevat toisiaan - Lauralle on kivempi juosta kun on hyvä tyyppi, ja toisaalta on hyvä tyyppi, koska on se jonka luo saa juosta. Ja juoksemisesta kun tuo pieni olento tykkää, ehkä enemmän kuin mistään muusta :)