Karsinnat käytiin viimevuotiseen tapaan ATT:n hallilla, viime vuonna en tosin itse päässyt paikalle. Helle oli etenkin lauantain ihan hirveä, ei sitä kestänyt ihmiset eikä koirat. Tytöillä oli onneksi oma vaaleanpunainen kylpyamme mukana oloa helpottamassa, kiitos Laura/Sara ;)

Suoritusten osalta olen viikonloppuun ihan tyytyväinen. Ei mitään huippua, mutta perus ok:ta. Ei voi sanoa että se tehtiin mitä osataan, mutta se kyllä mitä ollaan viime aikoinakin tehty. Osittain ohjaus hyvää ja pää mukana menossa. Osittain hermot petti ja sen myötä ohjaus. Etenkin lauantaina huomasi myös sen että iltaa kohden keskittymiskyky herpaantui pahasti. Edeltävällä viikolla olis ollut hyvä levätä varastoon, ja jo viikon aikana huolehtia muutenkin voimien keräämisestä. Lauantaina olisi pitänyt syödä paremmin vaikka väkisin, säästä huolimatta. Ja sitten se klassikko, olisi pitänyt jokaisella radalla keskittyä olennaiseen ;) Aidan tavoitteena oli tulos, eli pääsy finaaliradalle asti, ja 5 rataa läpi korkeintaan yhdellä hyllyllä. Dian osalta tavoitteet oli tän vuoden suhteen vähän hämärän peitossa. Vaikka viime aikoina onkin sujunut paremmin, ei meidän tulosvarmuus yllä vielä sille tasolle että 5, tai edes 4 nollaa olisi realistista. Sitä mä en epäile etteikö vauhti riittäisi joukkueeseen asti jos vaan saataisiin niitä nollia aikaiseksi, mutta käytännössä tänä vuonna lähdettiin hakemaan kokemusta. Enpä ole mäkään näissä bileissä vielä käynyt - viime vuonna oli muuta puuhaa, toissa vuonna Aida astutettiin, ja sitä ennen en harrastanut koko lajia, joten kokemus oli itselläkin se mitä eniten kaipasi.

Dian eka rata ihan jees. Kamala kamala keinu, sille on nyt tehtävä jotain ja pian. okserin jälkeisestä hyppyä pohdin pitkään rataan tutustumisessa, ja päädyin päästämään kaarroksen valumaan pitkäksi välttääkseni riman pudotuksen. Ne taas vähän kolisi radalla, joten ihan oikea päätös. Tulos 8. ja ihan hyvä tilanne jatkoa ajatellen. Toka rata hyllytettiin aivan typerän ohjausvirheen takia. Paikka oli tosin sellainen johon hyllytti monikin, mutta silti ärsyttää. Ohjasin niinkuin Aidaa, ja suoraan väärälle esteelle. Eipä siitä pisteitä olis tullut kuitenkaan, kepeiltä oli jo pohjalla vitonen, mutta karsinnoissa ei niitä hyllyjä tarttis tulla. Kepeillä about 90 asteen avokulma, enkä vetänyt tarpeeksi, eli kakkosväliin se sujahti. Tää pistetään myös Dian tehotreenilistalle. Meinaa unohtua, kun ei Aidan kanssa ole mitään ongelmaa tuollaisessa, se korjaa jos mä mogaan. Dian sunnuntai mua harmittaa kovasti monestakin syystä. Näytti aamulla hetken häkistä otettaessa siltä kuin ontuisi vähän, mutta kauhen vaikea siitä on mitään sanoa kun etenkään kisapaikalle tullessa ei montaa normaaliaskelta suostu ottamaan. Se on vaikea arvioida liikkeitä kun kaverilla on neljä koipea ilmassa jatkuvasti. Mietin radan jättämistä väliin, mutten löytänyt jalasta ihmeempää, eikä liikkeissäkään näkynyt enää mitään. Vähän kahden vaiheilla päädyin sitten starttaamaan. Väärä päätös. Oma keskittyminen oli kaukana radasta ja blaah, eihän siitä mitään tullut. Ja radalta ulos tullessa antura auki. Oli ilmeisesti saanut siihen pikkuvekin aamulla, ja radalla aukesi sitten kunnolla. Oli kyllä viimeinen kerta kun lähden radalle jos ennen tuollainen asia edes mietityttää. Parempi jäädä pois kun ottaa riski että jotain onkin pielessä, ja lisäksi oli jotain oikeasti vialla tai ei, ei radasta tule kuitenkaan mitään jos miettii ihan muuta.

Aidan eka rata oli hyvä. Tosi hyvä kolmanneks vikalle esteelle saakka. Rataan tutustumisessa mietin että keinulla täytyy malttaa, ei ole kiire mihinkään. Aidalla on paha tapa ottaa lentokeinuja jos kierrokset on korkealla, keinu on keskellä suoraan tai otan paljon sivuetäisyyttä, enkä muistuta malttamaan. Noh, suunnitelma rataan tutustumisessa: rauhoita tilanne keinun kohdalla, hidasta vähän, rauhallinen käsky "alas". Toteutus radalla: pingo kuin pieni eläin, karju kuin pieni piru ja katso kuinka Aida loikkaa kovaa ja korkealta. Karju vielä varmuuden vuoksi koiran jo ollessa ilmassa. Näin. Tulos 5. Tokalla radalla päädyin alussa eri ratkaisuun kuin Dian kanssa (kieputtamaan kakkossiivekkeen ympäri), ei toiminut (luki leikkaukseksi) ja kielto kolmoselta. Myöhemmin vielä rima. Tulos siis kymppi + himppu yliaikaa, ja tällä jatkoon sunnuntaille. Tuloksia ei kovin montaa tullut. Sunnuntain ekalta radalta hyl: aan jälkeinen hyppy väärään suuntaan. Ihan tyhmä virhe, ajatukset Dian koivessa. Sunnuntain tokalle radalle lähtiessä ei pisteitä ollut kasassa, joten finaaliradalle pääsy vaati nollan reippaalla vauhdilla. Tämä olikin varmaan sitten eka rata viikonlopun aikana johon oikeasti keskityin, ja nollahan sieltä tuli ja Aida oli (Aidaksi) ihan vauhdikaskin. Mummeli sai sitten finaaliradalle oikeuttavat pisteensä, hyvä. Vimpparadalla keskittyminen oli myös ihan ok. Aidan tavoitteena oli saada karsinnoista tulos, ja koska pohjalla oli yksi hyl, ei tästä saanut ottaa toista. Teemu vinkkas ennen rataa mun tavasta kiskaista koira tiputtamaan rimoja valsseissa, ja kuvittelin olevani tarkka asiassa. Enpä tainnut olla. Valssissa rima alas (vitonen) ja koira syliin (toinen vitonen). Tiukassa istuu opitut tavat. Muutamassa kohdassa onnistuin mielestäni tsemppaamaan edes vähän asian suhteen. Muuten ok rata. Keinu oli tokavikana esteenä joten henkisesti sain revanssin siitä pirulaisesta. Eipä se ollut kaunis sekään, mutta itse maltoin, pointsit siitä.