Hahaa, kiusallakaan en suostu taukoilemaan :)

Tänään pienet kevyet viestimuistuttelut Dialle. Treeni maastoineen suunniteltiin mahdollisimman tassuystävälliseksi. Nurmikenttä, suunnitelmana 5 matkaa josta tuli 7 kun lähti ilman lupaa Lauran luota ekalla kerralla. Eka matka n. 60m, seuraavat +20 +30 +40. Liikkuvana minä, a:lla Laura. Eka lähetys tosi näppärästi, lähti innolla ja määrätietoisesti matkaan. Tarjoilu ei ehkä neidin mieleinen, koska lähti omia aikojaan takaisin eikä seuraavalla kerralla lähtenyt yhtä tomerasti matkaan ja kääntyi takaisin, blaah. Lähetys uusiks ja pikkuapu Lauralta korjas hajonneen kiharakarvaisen kirjekyyhkyn, loput lähetykset ja matkat hienosti. Plussaa se että meni niin päin että alussa oli epävarmempi ja homman jujun muistettuaan ei enää epäillyt. Joskushan on ollut sitä että on vikalla himmaillut. Kyllä se selvästi hiffaa mistä on kyse ja on kovasti innoissaan. Paljon vaan tarttee vahvistusta tässä vaiheessa, kun pohjia tällaiseen ei oikein ole. Positiivista on myös se että heti kun otetaan koira ja kamat autosta rupee kieppumaan ja loikkimaan Lauran ympärillä vähintään yhtälailla kun mun luona. Palkkana oli lihikset, purkeissa. Lauran päässä oli namien voimalla eikä kytketty. Mun päässä kytkin ja jätin hetkeks odottamaan - "käy siihen" on jotenkin uponnut tosi hyvin. Saisko Nes sädetettyä enemmänkin fiksuutta ja filmaattisuutta telepatian muodossa? Valmiin tottiksen ehkä? ;) Odotellessa ei myöskään mitään piippailuja, sähläämistä tai levottomuutta: palkkauksen jälkeen jää rauhassa odottamaan katsellen toisen pisteen suuntaan. Sivulle tulee nätiti vaikka vähän tekis mieli hiippailla jo matkaan.