Maanantain alkeisten jälkeen ja lenkin jälkeen meinattiin pakkautua kotimatkaa varten, mutta Laura määräsi lääkkeeksi ketutukseen pienet viestittelyt. Minä liikkuvana, matkoja se 7, etäisyydet n. 70 + parikymmentä jokaisella siirtymällä. Nythän on lähdetty vahvistamaan sitä että lähtee jokaiselle matkalle varmasti ja sata lasissa. Toimii :) On kuitenkin kehittänyt rinnalle uuden mukavan tavan: kivaa lähteä, kivaa juosta ja kivaa päästä perille - not so kivaa odotella. Mun päässä saan vielä käskyllä pysymään, toisessa päässä ei onnaa. Joten vaikka treeni oli oikein onnistunut niiltä osin mitä painotettiin, otetaan ohjelmaan seuraavaksi ihan minimatkoilla sitä että päissä odotellaan edes vähän, eikä ainakaan sinkaista takaisin ilman lupaa.

Eilen viikkoaksailut. Niinu on juuttunut Eurooppaan, joten oltiin oman onnemme nojassa. Oli onni matkassa, ja hyvät treenit oli. Ratana edellispäivän Piepponen peilikuvana. Lyhyt melko simppeli rata, joka tehtiin molempien kanssa onnistuneesti läpi pariin kertaan. "Kohtia" radalla oli Aidan kanssa: alun tiukka käännös - ei ongelmia kun kääntyy postimerkillä. Hyvä, koska Aidan kanssa meillä ei ole keinoja paljoa vaikuttaa mikäli ei onnistu, ellei ihan uusia kikkoja lähdetä kehittelemään. Keinulle irtoaminen niin että itse jää puomin toiselle puolelle - vaikeuksia kun ei meinaa malttaa olla poukaisematta sitä sadasosaa liian aikaisin heti kun olen kauempana/sivussa. Ratkaisuksi pari toistoa niin että lelu keinun edessä pidemmällä ja vapautus vasta luvalla. Toimi tosi hyvin, ja tämmän jälkeen toimi ihan yhtä hyvin radan osana. Seuraavaksi tiukka käännös putken jälkeen niin ettei poimita vieressä olevaa hyppyä tullessa. Pari palkkaa kun kääntyi nuollen putken reunaa ja sujui hyvin. Tämä sama kuin alussa, ei tuolla vaan ole niin monipuolista kykyä ottaa vastaan ohjausta ja vinkkejä, kun ei niitä sille ole oikein ikinä opetettu - alkuvaiheessa etenkään. Keppien hakeminen: ei mitään hankalaa. Keppien jälkein poispäinkäännös valahti ekalla kerralla aika pitkäksi mutta korjaantui itsestään seuraavilla toistoilla. Okseri, hyppy, puomi ei ongelmaa, joskin löysä ohjaus antoi valahtaa hypyn jälkeisen kaarroksen pitkäksi. Laiska laiska... Kaunis kaunis kaunis kontakti, huoh :) Ja that's it. Tosi siististi meni kaikenkaikkiaan, rimat pysyi ylhäällä, kontaktit toimi, oli kuulolla. Tää oli hyvä ilta.

Dian kanssa alun tiukka käännös kuin unelma pienellä suhahduksella ennen kakkoshyppyä. Kokoaa tosi nätisti itsensä ja kääntyy ihan siivekettä hipoen. Jälleen huokaillaan :) Keinu ihan jees, mutta hiiiiidaaaaas. Sivusuuntainen etäisyys ei kuitenkaan aiheuttanut muuta ongelmaa kuin että otti itse kontaktin vähän vinossa. Ei kuitenkaan koittanut loikkia sivusta (karsintojen kauhunhetkiä muistellen...). Vapautus, ohjaus putkeen ja suhahdus saa kääntymään putkesta ulos tullessa tosi napakasti. Go Dia :) Kepit kauniisti ja poispäinkäännös ehkä kauniimmin kuin on mahdollistakaan. Hyvä ettei vienyt vimppakeppiä mukanaan kääntyessään, ja  määrätietoisesti putkeen. Putken jälkeinen elämä meinas tuottaa ongelmia, kun piti kääntyä tiukasti ja taipua okserille. Etenkin jos olin yhtään pidemmälle ampaisi liian pitkäksi ja yritti epätoivoisesti loikkia okserin siivekkeiden välistä. Suhahdus ennen putkea saa puolestaan kääntymään liia tiukasti ja tarjolla olisi ollut keppejä ynnä muuta mukavaa. Ja sehän niitä poimii jos oikein kovin houkuttelee. Auttoi tosi paljon se että yksinkertaisesti jättäydyin taaemmas, hidastin ja päästin menemään. Aida ei olis ikinä löytänyt sillä ohjauksella okserin jälkeistä hyppyä, Dia löytää kun saa luvan. Kätevää. Mutta nää on näitä paikkoja jotka tekis tiukkaa kisoissa. Olevinaan kova kiire, niinkuin yleensä onkin, joten on vaikeaa löytää itsestään malttia himmata ja jättäytyä jälkeen vähääkään. Dialla kääntyminen hypyltä puomille kauniisti. Kääntyy paremmin, plus varmaan auttoi että olin kauempana takana. Kontakti ah niin kaunis :) Naksu oli muuten kerrankin mukana, pointsit muistamisesta. Loppuun Simpan kanssa pari keinua suoraan eteenpäin, ja väliin viel pari niin että jätin lelun, lähetin keinulle ja jättäydyin taakse pitämään keinua liikkumattomana kunnes pääs päähän. Ei hämmentynyt ja sen jälkeiset "luomut" taas nopeampia. Toistoa toistoa toistoa, tää on nyt ykösprioriteetti, tai ainakin yks niistä ;) Toista musitettiin myös: keppien avokulmat. Otin suoraan ohjurin kakkosväliin ja tehtiin pari hankalampaa lähetystä (kulma ehkä 135) putken kautta vauhdissa sekä leikkauksella että niin että olin keppien puolella. Ihan tajuttoman kauniisti haki jokaisen!! En tiedä mitä olis tapahtunut ilman ohjuria, se jääköön arvoitukseksi. Mä haluan nyt vahvistaa oikeaa, ilman epäonnistumisia. En tiedä olisiko lauantain muutama hassu toisto voinut tämän oivalluksen saada aikaan pienen simpanssin päässä. Silloinhan haki kakkosväliin jatkuvasti, josta sai sitten palautetta, ja loppuun saatiin pari onnistumista superpalkalla. Oli syy mikä hyvänsä, täytyy olla supertyytyväinen. En mä tosin vielä kisatilanteessa uskalla luottaa, mutta vähitellen, vähitellen.

Treenien jälkeen meille, ja pentumisten jälkeen viestittelemään. Melko pimeää oli, mutta olkoon. Nessalle oli häiriönä mukana Aida ja Zia matkan varrella :) Dian kanssa tehtiin suunnitelman mukaan 7 ihan minimatkaa panostaen päihin. Hups, tällä kertaa ei yrittänytkään hilpaista matkaan ilman lupaa. Mitä sen päässä liikkuu? Selityksiä voi olla kolme: a) lyhyt matka auttaa malttamaan, b) se että mä en liiku auttaa malttamaan, ja c) kuun asento oli sen mielestä just sopiva tuollaiseen toimintaan. Vikaan ei voida vaikuttaa, joten tähdätään kahteen ekaan. Pidetään lähitulevaisuudessakin tämä treeniohjelmassa, jotta vahvistuu. Samoin lisätään kytkettynä odottamista. Toinen ahaa-elämys on mun liikkumisen poistaminen. Eli hetken verran saa nyt Laura olla liikuvana. Katsotaan mit tapahtuu. Joka tapauksessa tosi tosi onnistunut treeni molemmilla koirilla, ihan huippua! Ja onnistuneet aksat vielä pohjalla :) Lisää näitä!!