torstai, 5. elokuu 2010

Pätevä Simppa, ja Aiccu kans

Maanantain alkeisten jälkeen ja lenkin jälkeen meinattiin pakkautua kotimatkaa varten, mutta Laura määräsi lääkkeeksi ketutukseen pienet viestittelyt. Minä liikkuvana, matkoja se 7, etäisyydet n. 70 + parikymmentä jokaisella siirtymällä. Nythän on lähdetty vahvistamaan sitä että lähtee jokaiselle matkalle varmasti ja sata lasissa. Toimii :) On kuitenkin kehittänyt rinnalle uuden mukavan tavan: kivaa lähteä, kivaa juosta ja kivaa päästä perille - not so kivaa odotella. Mun päässä saan vielä käskyllä pysymään, toisessa päässä ei onnaa. Joten vaikka treeni oli oikein onnistunut niiltä osin mitä painotettiin, otetaan ohjelmaan seuraavaksi ihan minimatkoilla sitä että päissä odotellaan edes vähän, eikä ainakaan sinkaista takaisin ilman lupaa.

Eilen viikkoaksailut. Niinu on juuttunut Eurooppaan, joten oltiin oman onnemme nojassa. Oli onni matkassa, ja hyvät treenit oli. Ratana edellispäivän Piepponen peilikuvana. Lyhyt melko simppeli rata, joka tehtiin molempien kanssa onnistuneesti läpi pariin kertaan. "Kohtia" radalla oli Aidan kanssa: alun tiukka käännös - ei ongelmia kun kääntyy postimerkillä. Hyvä, koska Aidan kanssa meillä ei ole keinoja paljoa vaikuttaa mikäli ei onnistu, ellei ihan uusia kikkoja lähdetä kehittelemään. Keinulle irtoaminen niin että itse jää puomin toiselle puolelle - vaikeuksia kun ei meinaa malttaa olla poukaisematta sitä sadasosaa liian aikaisin heti kun olen kauempana/sivussa. Ratkaisuksi pari toistoa niin että lelu keinun edessä pidemmällä ja vapautus vasta luvalla. Toimi tosi hyvin, ja tämmän jälkeen toimi ihan yhtä hyvin radan osana. Seuraavaksi tiukka käännös putken jälkeen niin ettei poimita vieressä olevaa hyppyä tullessa. Pari palkkaa kun kääntyi nuollen putken reunaa ja sujui hyvin. Tämä sama kuin alussa, ei tuolla vaan ole niin monipuolista kykyä ottaa vastaan ohjausta ja vinkkejä, kun ei niitä sille ole oikein ikinä opetettu - alkuvaiheessa etenkään. Keppien hakeminen: ei mitään hankalaa. Keppien jälkein poispäinkäännös valahti ekalla kerralla aika pitkäksi mutta korjaantui itsestään seuraavilla toistoilla. Okseri, hyppy, puomi ei ongelmaa, joskin löysä ohjaus antoi valahtaa hypyn jälkeisen kaarroksen pitkäksi. Laiska laiska... Kaunis kaunis kaunis kontakti, huoh :) Ja that's it. Tosi siististi meni kaikenkaikkiaan, rimat pysyi ylhäällä, kontaktit toimi, oli kuulolla. Tää oli hyvä ilta.

Dian kanssa alun tiukka käännös kuin unelma pienellä suhahduksella ennen kakkoshyppyä. Kokoaa tosi nätisti itsensä ja kääntyy ihan siivekettä hipoen. Jälleen huokaillaan :) Keinu ihan jees, mutta hiiiiidaaaaas. Sivusuuntainen etäisyys ei kuitenkaan aiheuttanut muuta ongelmaa kuin että otti itse kontaktin vähän vinossa. Ei kuitenkaan koittanut loikkia sivusta (karsintojen kauhunhetkiä muistellen...). Vapautus, ohjaus putkeen ja suhahdus saa kääntymään putkesta ulos tullessa tosi napakasti. Go Dia :) Kepit kauniisti ja poispäinkäännös ehkä kauniimmin kuin on mahdollistakaan. Hyvä ettei vienyt vimppakeppiä mukanaan kääntyessään, ja  määrätietoisesti putkeen. Putken jälkeinen elämä meinas tuottaa ongelmia, kun piti kääntyä tiukasti ja taipua okserille. Etenkin jos olin yhtään pidemmälle ampaisi liian pitkäksi ja yritti epätoivoisesti loikkia okserin siivekkeiden välistä. Suhahdus ennen putkea saa puolestaan kääntymään liia tiukasti ja tarjolla olisi ollut keppejä ynnä muuta mukavaa. Ja sehän niitä poimii jos oikein kovin houkuttelee. Auttoi tosi paljon se että yksinkertaisesti jättäydyin taaemmas, hidastin ja päästin menemään. Aida ei olis ikinä löytänyt sillä ohjauksella okserin jälkeistä hyppyä, Dia löytää kun saa luvan. Kätevää. Mutta nää on näitä paikkoja jotka tekis tiukkaa kisoissa. Olevinaan kova kiire, niinkuin yleensä onkin, joten on vaikeaa löytää itsestään malttia himmata ja jättäytyä jälkeen vähääkään. Dialla kääntyminen hypyltä puomille kauniisti. Kääntyy paremmin, plus varmaan auttoi että olin kauempana takana. Kontakti ah niin kaunis :) Naksu oli muuten kerrankin mukana, pointsit muistamisesta. Loppuun Simpan kanssa pari keinua suoraan eteenpäin, ja väliin viel pari niin että jätin lelun, lähetin keinulle ja jättäydyin taakse pitämään keinua liikkumattomana kunnes pääs päähän. Ei hämmentynyt ja sen jälkeiset "luomut" taas nopeampia. Toistoa toistoa toistoa, tää on nyt ykösprioriteetti, tai ainakin yks niistä ;) Toista musitettiin myös: keppien avokulmat. Otin suoraan ohjurin kakkosväliin ja tehtiin pari hankalampaa lähetystä (kulma ehkä 135) putken kautta vauhdissa sekä leikkauksella että niin että olin keppien puolella. Ihan tajuttoman kauniisti haki jokaisen!! En tiedä mitä olis tapahtunut ilman ohjuria, se jääköön arvoitukseksi. Mä haluan nyt vahvistaa oikeaa, ilman epäonnistumisia. En tiedä olisiko lauantain muutama hassu toisto voinut tämän oivalluksen saada aikaan pienen simpanssin päässä. Silloinhan haki kakkosväliin jatkuvasti, josta sai sitten palautetta, ja loppuun saatiin pari onnistumista superpalkalla. Oli syy mikä hyvänsä, täytyy olla supertyytyväinen. En mä tosin vielä kisatilanteessa uskalla luottaa, mutta vähitellen, vähitellen.

Treenien jälkeen meille, ja pentumisten jälkeen viestittelemään. Melko pimeää oli, mutta olkoon. Nessalle oli häiriönä mukana Aida ja Zia matkan varrella :) Dian kanssa tehtiin suunnitelman mukaan 7 ihan minimatkaa panostaen päihin. Hups, tällä kertaa ei yrittänytkään hilpaista matkaan ilman lupaa. Mitä sen päässä liikkuu? Selityksiä voi olla kolme: a) lyhyt matka auttaa malttamaan, b) se että mä en liiku auttaa malttamaan, ja c) kuun asento oli sen mielestä just sopiva tuollaiseen toimintaan. Vikaan ei voida vaikuttaa, joten tähdätään kahteen ekaan. Pidetään lähitulevaisuudessakin tämä treeniohjelmassa, jotta vahvistuu. Samoin lisätään kytkettynä odottamista. Toinen ahaa-elämys on mun liikkumisen poistaminen. Eli hetken verran saa nyt Laura olla liikuvana. Katsotaan mit tapahtuu. Joka tapauksessa tosi tosi onnistunut treeni molemmilla koirilla, ihan huippua! Ja onnistuneet aksat vielä pohjalla :) Lisää näitä!!

torstai, 29. heinäkuu 2010

Rikkinäistä puhelinlankaa

Hahaa, kiusallakaan en suostu taukoilemaan :)

Tänään pienet kevyet viestimuistuttelut Dialle. Treeni maastoineen suunniteltiin mahdollisimman tassuystävälliseksi. Nurmikenttä, suunnitelmana 5 matkaa josta tuli 7 kun lähti ilman lupaa Lauran luota ekalla kerralla. Eka matka n. 60m, seuraavat +20 +30 +40. Liikkuvana minä, a:lla Laura. Eka lähetys tosi näppärästi, lähti innolla ja määrätietoisesti matkaan. Tarjoilu ei ehkä neidin mieleinen, koska lähti omia aikojaan takaisin eikä seuraavalla kerralla lähtenyt yhtä tomerasti matkaan ja kääntyi takaisin, blaah. Lähetys uusiks ja pikkuapu Lauralta korjas hajonneen kiharakarvaisen kirjekyyhkyn, loput lähetykset ja matkat hienosti. Plussaa se että meni niin päin että alussa oli epävarmempi ja homman jujun muistettuaan ei enää epäillyt. Joskushan on ollut sitä että on vikalla himmaillut. Kyllä se selvästi hiffaa mistä on kyse ja on kovasti innoissaan. Paljon vaan tarttee vahvistusta tässä vaiheessa, kun pohjia tällaiseen ei oikein ole. Positiivista on myös se että heti kun otetaan koira ja kamat autosta rupee kieppumaan ja loikkimaan Lauran ympärillä vähintään yhtälailla kun mun luona. Palkkana oli lihikset, purkeissa. Lauran päässä oli namien voimalla eikä kytketty. Mun päässä kytkin ja jätin hetkeks odottamaan - "käy siihen" on jotenkin uponnut tosi hyvin. Saisko Nes sädetettyä enemmänkin fiksuutta ja filmaattisuutta telepatian muodossa? Valmiin tottiksen ehkä? ;) Odotellessa ei myöskään mitään piippailuja, sähläämistä tai levottomuutta: palkkauksen jälkeen jää rauhassa odottamaan katsellen toisen pisteen suuntaan. Sivulle tulee nätiti vaikka vähän tekis mieli hiippailla jo matkaan.

maanantai, 26. heinäkuu 2010

Voihan rähmä

Me ei reenata. Mitään. Siltä ainakin tuntuu. Dia teloi tassunsa karsinnoissa, seuruksena antura auki ja reilu saikku. Pöh. Aidan on kevään mittaan hierojalla käydessä huomattu olevan ensin hiukan toispuoleinen, sitten vähän enemmän, ja karsintojen alla vielä vähän enemmän. Heti karsintojen jälkeen päästiin tsekkaamaan tilanne fyssarilla. Sieltä se lähtee nikamien seutuvilta, että hyvä että käytiin. Talven aikana liukkailla rallitellessa on todennäköisesti sattunut joku pieni haaveri, joka on sitten aiheuttanut tilanteen kehittymisen. Ekalla käynnillä saatiin jo paljon hyvää aikaiseksi, mutta muutaman käynnin vaatinee, ja tällä välin otetaan vähän rauhallisemmin. Tyttöjen pakkoloma johtaa varmaan vähitellen niinkin epätoivoisiin tekoihin kun noudon ja kumppaneiden hiomiseen, hui! Nessalla vähän saman tyyppinen kohtalo kuin Dialla, tassu vaivaa. Kaverilla tosin kynsivamma jonka seurauksena vielä pidempi saikku. Että se siitä lainaliidostakin. Eikä noiden jalkavaivaisten kanssa tartte viestittelyäkään miettiä. Sarppa-Liisasta kävin kyllä eilen neuvotteluja, josko pääsisi vähän aksailemaankin ;) Mutta jos positiivisesti ajatellaan, on pakko myöntää että ehkä pieni tauko tekee itse kullekin välillä hyvää, ja nyt tulee sitten taukoiltua väkisinkin. Uitu on kyllä paljon! Ja se itse asiassa tämän kesän säillä on varmaan parasta liikuntaa muutenkin.

maanantai, 26. heinäkuu 2010

Karsinnat

Karsinnat käytiin viimevuotiseen tapaan ATT:n hallilla, viime vuonna en tosin itse päässyt paikalle. Helle oli etenkin lauantain ihan hirveä, ei sitä kestänyt ihmiset eikä koirat. Tytöillä oli onneksi oma vaaleanpunainen kylpyamme mukana oloa helpottamassa, kiitos Laura/Sara ;)

Suoritusten osalta olen viikonloppuun ihan tyytyväinen. Ei mitään huippua, mutta perus ok:ta. Ei voi sanoa että se tehtiin mitä osataan, mutta se kyllä mitä ollaan viime aikoinakin tehty. Osittain ohjaus hyvää ja pää mukana menossa. Osittain hermot petti ja sen myötä ohjaus. Etenkin lauantaina huomasi myös sen että iltaa kohden keskittymiskyky herpaantui pahasti. Edeltävällä viikolla olis ollut hyvä levätä varastoon, ja jo viikon aikana huolehtia muutenkin voimien keräämisestä. Lauantaina olisi pitänyt syödä paremmin vaikka väkisin, säästä huolimatta. Ja sitten se klassikko, olisi pitänyt jokaisella radalla keskittyä olennaiseen ;) Aidan tavoitteena oli tulos, eli pääsy finaaliradalle asti, ja 5 rataa läpi korkeintaan yhdellä hyllyllä. Dian osalta tavoitteet oli tän vuoden suhteen vähän hämärän peitossa. Vaikka viime aikoina onkin sujunut paremmin, ei meidän tulosvarmuus yllä vielä sille tasolle että 5, tai edes 4 nollaa olisi realistista. Sitä mä en epäile etteikö vauhti riittäisi joukkueeseen asti jos vaan saataisiin niitä nollia aikaiseksi, mutta käytännössä tänä vuonna lähdettiin hakemaan kokemusta. Enpä ole mäkään näissä bileissä vielä käynyt - viime vuonna oli muuta puuhaa, toissa vuonna Aida astutettiin, ja sitä ennen en harrastanut koko lajia, joten kokemus oli itselläkin se mitä eniten kaipasi.

Dian eka rata ihan jees. Kamala kamala keinu, sille on nyt tehtävä jotain ja pian. okserin jälkeisestä hyppyä pohdin pitkään rataan tutustumisessa, ja päädyin päästämään kaarroksen valumaan pitkäksi välttääkseni riman pudotuksen. Ne taas vähän kolisi radalla, joten ihan oikea päätös. Tulos 8. ja ihan hyvä tilanne jatkoa ajatellen. Toka rata hyllytettiin aivan typerän ohjausvirheen takia. Paikka oli tosin sellainen johon hyllytti monikin, mutta silti ärsyttää. Ohjasin niinkuin Aidaa, ja suoraan väärälle esteelle. Eipä siitä pisteitä olis tullut kuitenkaan, kepeiltä oli jo pohjalla vitonen, mutta karsinnoissa ei niitä hyllyjä tarttis tulla. Kepeillä about 90 asteen avokulma, enkä vetänyt tarpeeksi, eli kakkosväliin se sujahti. Tää pistetään myös Dian tehotreenilistalle. Meinaa unohtua, kun ei Aidan kanssa ole mitään ongelmaa tuollaisessa, se korjaa jos mä mogaan. Dian sunnuntai mua harmittaa kovasti monestakin syystä. Näytti aamulla hetken häkistä otettaessa siltä kuin ontuisi vähän, mutta kauhen vaikea siitä on mitään sanoa kun etenkään kisapaikalle tullessa ei montaa normaaliaskelta suostu ottamaan. Se on vaikea arvioida liikkeitä kun kaverilla on neljä koipea ilmassa jatkuvasti. Mietin radan jättämistä väliin, mutten löytänyt jalasta ihmeempää, eikä liikkeissäkään näkynyt enää mitään. Vähän kahden vaiheilla päädyin sitten starttaamaan. Väärä päätös. Oma keskittyminen oli kaukana radasta ja blaah, eihän siitä mitään tullut. Ja radalta ulos tullessa antura auki. Oli ilmeisesti saanut siihen pikkuvekin aamulla, ja radalla aukesi sitten kunnolla. Oli kyllä viimeinen kerta kun lähden radalle jos ennen tuollainen asia edes mietityttää. Parempi jäädä pois kun ottaa riski että jotain onkin pielessä, ja lisäksi oli jotain oikeasti vialla tai ei, ei radasta tule kuitenkaan mitään jos miettii ihan muuta.

Aidan eka rata oli hyvä. Tosi hyvä kolmanneks vikalle esteelle saakka. Rataan tutustumisessa mietin että keinulla täytyy malttaa, ei ole kiire mihinkään. Aidalla on paha tapa ottaa lentokeinuja jos kierrokset on korkealla, keinu on keskellä suoraan tai otan paljon sivuetäisyyttä, enkä muistuta malttamaan. Noh, suunnitelma rataan tutustumisessa: rauhoita tilanne keinun kohdalla, hidasta vähän, rauhallinen käsky "alas". Toteutus radalla: pingo kuin pieni eläin, karju kuin pieni piru ja katso kuinka Aida loikkaa kovaa ja korkealta. Karju vielä varmuuden vuoksi koiran jo ollessa ilmassa. Näin. Tulos 5. Tokalla radalla päädyin alussa eri ratkaisuun kuin Dian kanssa (kieputtamaan kakkossiivekkeen ympäri), ei toiminut (luki leikkaukseksi) ja kielto kolmoselta. Myöhemmin vielä rima. Tulos siis kymppi + himppu yliaikaa, ja tällä jatkoon sunnuntaille. Tuloksia ei kovin montaa tullut. Sunnuntain ekalta radalta hyl: aan jälkeinen hyppy väärään suuntaan. Ihan tyhmä virhe, ajatukset Dian koivessa. Sunnuntain tokalle radalle lähtiessä ei pisteitä ollut kasassa, joten finaaliradalle pääsy vaati nollan reippaalla vauhdilla. Tämä olikin varmaan sitten eka rata viikonlopun aikana johon oikeasti keskityin, ja nollahan sieltä tuli ja Aida oli (Aidaksi) ihan vauhdikaskin. Mummeli sai sitten finaaliradalle oikeuttavat pisteensä, hyvä. Vimpparadalla keskittyminen oli myös ihan ok. Aidan tavoitteena oli saada karsinnoista tulos, ja koska pohjalla oli yksi hyl, ei tästä saanut ottaa toista. Teemu vinkkas ennen rataa mun tavasta kiskaista koira tiputtamaan rimoja valsseissa, ja kuvittelin olevani tarkka asiassa. Enpä tainnut olla. Valssissa rima alas (vitonen) ja koira syliin (toinen vitonen). Tiukassa istuu opitut tavat. Muutamassa kohdassa onnistuin mielestäni tsemppaamaan edes vähän asian suhteen. Muuten ok rata. Keinu oli tokavikana esteenä joten henkisesti sain revanssin siitä pirulaisesta. Eipä se ollut kaunis sekään, mutta itse maltoin, pointsit siitä.

keskiviikko, 30. kesäkuu 2010

Koira-avusteista kommunikaatiota

Pentulaatikossa oli (ja on muuten edelleenkin) hiljaista, joten maanantaina uskaltauduin vielä koutsaamaan ja viesteilemään.

Teemana oli tällä kertaa häiriö toisen koiran muodossa (juoksevat vastakkain) + maaston korkeusvaihtelut, suuntana Paloheinä. Matkoja Nessalle 5 ja Dialle 7 (ks. myöhemmin), n. 100m / pätkä. Siirtymiä ei otettu tällä kertaa ollenkaan. Maasto puutonta mutta korkealla heinikolla varustettua. A:lta lähtiessä ensin pitkä jyrkähkö alamäki, jonka jälkeen pieni mäki ylös ja taas alas. Matkalla polun ja kävelytien ylitys. Otettiin molemmat koirat samaan aikaan, mutta koska Lauran päässä ei Diaa tällä hetkellä kytketä, jouduttiin käyttämään mielikuvitusta järjestyksessä. Minä B-pisteelle molempien kanssa, sieltä Dia aalle, ja samaan aikaan Dia takaisin ja Nessa matkaan, jonka jälkeen Nessa takaisin. Sama uudestaan, ja lopuksi molemmat takaisin alkuun, Nessa ensin ja Dia sitten. Alku Dialla kankeasti. Siihen mennessä kun oltiin päästy perille, Nessalle laitettu lepopaikka, etsitty kadonneita leluja yms, oli Dia kadottanut vision siitä mihin mennä. Ei auttanut asiaa alun pieni ylämäki ja heinikko, jotka peittivät määränpään täysin. Ei siis meinannut lähteä ensin. Pieni apuhuikkaus Lauralta sai suuren pyörän pyörimään ja lähti vauhdilla matkaan. Perillä ei palkkapurkkia näkynyt, joten päätti lähettää itse itsensä takaisin. Hö. Jatkossa purkkeja sen verran matkaan, että voi antaa vaikka joka matkalla uuden. Loppujen lopuksi Dialle yhteensä siis 7 matkaa, aloitettiin nollasta tämän jälkeen. Ekan haparoinnin jälkeen lähetykset tosi hyviä, loppua kohti vaan parani. Veikkaan että se että lähetyspaikalta ei nähnyt eteenpäin juurikaan vaikeutti. Samoin eroa aiempaan oli se, että tähän asti b-pisteelle on siirrytty niin että matka on muisteltu mistä lähdettiin, ja matkaan on lähetetty melkein heti heti kun on päästy perille.

Vastakkain juoksuttaminen ei aiheuttanut mitään ongelmia itse matkojen suhteen. Itse en kohtaamisia nähnyt mäen takaa, Lauralla oli paremmat näkymät ylempää. Olivat molemmat edenneet määrätietoisesti omiin suuntiinsa, kohdatessa tehneet pienet väistöliikkeet ja jatkaneet matkaa hidastamatta. Ekan kohtaamisen jälkeen olin huomaavinani, että mulle tullessa Dia olis vähän vilkaissut taakseen perille päästessä, mutten mene vannomaan. Seuraavalla ei mitään. Mun päässä huomasi että vähän nosti kierroksia kummallakin toisen lähettäminen ja palkkaaminen. Vähän tuli myös ääntä mukaan - pientä piippausta Nessalta Dian lähtiessä, ja haukahdus tai pari Dialta Nessaa lähettäessä ja palkatessa. Luotto Emmiin on suuri, en ole tästä huolissani.

Lopuksi pääsi vielä Nessa tositoimiin. Parkkiksella huomasin että modernimpi viestintäväline oli jäänyt matkan varrelle. Laura ei onneksi ehtinyt vielä kurvata matkaan, joten Nes takaluukusta ja Kadonneen Kännykän Metsästykseen. Sieltähän se saapui pieni esinekoira pian puhelin suussa, on se pätevä otus. Täytyy sanoa etten olis siitä heinikosta kyllä ikuna kapistusta löytänyt. Ja väitän ettei kyllä olisi nuo karvapallotkaan. Siihen ne olis jääneet parin metrin päähän laiduntamaan. Ni.