Ihan joka päivä ei jaksa, joten laiskottelupäivä tähän väliin teki hyvää.

Illalla kuitenkin alkoi jo ahdistaa, joten pienet puuhastelut oli pakko mahduttaa (muuten niin kiireiseen ;) iltaan.

Dian kanssa aloitettiin kosketusalustatreeni naksulla. Hyvin hiffasi jutun juonen. Aika yllättävää Dian tuntien on vaan se, että tarjoaa kaikkeen kuonokosketusta. Täytyy katsella mihin suuntaan homma etenee, ja pohdiskella tovi mihin oikeasti pyritään. Eli seistä hetki sormi suussa ja ottaa konsultointipuhelu viisaammille :) Lisäksi vahvistettiin perusasentoa yms. perusjuttuja.

Aidan kanssa aloitettiin kapulan kanssa. "Pienen" turhautumisen jälkeen hengitettiin hetki, ja aloitettiin viilipyttyasenteella alusta. Aidan kanssa täytyy muistaa, että siinä missä Dia tekee asioita liioitellunkin hitaasti testaten missä kohtaa menee oikein (ihanaa!), Aida tekee kaiken pikakelauksella. Uutta tarjotaan sitä tahtia että ensinnäkin palkkaaminen oikeasta on suht haastavaa, enkä usko että kaveri muistaa enää sillä hetkellä itsekään mitä kaikkea tuli ehdotettua. Kun itse turhautuu, kiihtyy tahti entisestään. Yllättävää oli ehkä se, kuinka monta juttua sillä tulikaan mieleen - spontaanisti tarjottiin istumista, maahanmenoa, sivulle tuloa, eteentuloa, sohvan kiertämistä, peruuttamista, katsekontaktia, ja tietysti kaikkia näitä moneen kertaa ja toisiinsa yhdistettynä, sekä ihailtavalla nopeudella. Jepjep, ei näin. Aina pitäis muistaa että yhtään vähääkäään ei tarvitse innostaa tekemiseen, aina valmiina taitaa olla tuon motto. Nollauksen (ja oman toiminnan muuttamisen) jälkeen sujui hienosti ja harpattiin taas iso askel eteenpäin. Loppuun palkkasin Aidan pienellä seuraamis-vasemmallekääntymistreenillä. Sujuu hyvin, joten pitäisköhän ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä panostamaan niihin oikealle käännöksiin? Nojaa, seuraamisen liikkeellelähtö vois myös olla parempi.