Dian kanssa on reilun viikon verran vietetty agilityjoulua, mutta lauantaina taas tuli muistutus siitä että ei ne tulokset itsekseen tule, vähän tarttis muistaa tsempata itsekin. Eka rata hyvä hylly, mogana: sen sijaan että oisin työntänyt koiran hypyn taakse, vedin sen liikeellä omalle puolelleni, joten väärään suuntaanhan se hyppäsi. Tarkat korvat kuulivat myös, että sen sijaan että olisin käyttänyt (tarkoituksena saada koira irtoamaan musta hypyn toiselle puolelle) fiksuja sanoja, kuten "takaa", "hop", tms, varmistin tilanteen huutamalla "Dia, Dia". Kiltti koira, tuli sen kun kutsuttiin. Miinuksena radalla myös A: nolla oli siinä vaiheessa alla, ja hätäinen/kilpailuviettinen kun on, niin kyllähän se koira pitää taas kerran kutsua liian aikaisin pois. Murrr! Toka rata meni hyvin aalle asti, mutta kiitos ekan radan, ei ottanut kontaktia nätisti. Tästä tuloksena ohjaajan pakan totaalinen sekoaminen (jatkaakko vaiko ei) - päämäärätöntä harhailua, hyllytys, pieni ryhtiliike ja puomi harjoituksen vuoks keskittyen. Hyppärin on alitajunta ilmeisesti armeliaasti pyyhkinyt muistista. Hylly siitä tuli kuitenkin.

Hyppärillä kuitenkin voiton vei Natso-sisko, hurraa, hurraa hurraa! Tosi nätit olivat ekatkin radat mutta kummallakin pieni kauneusvirhe ja vitonen. Nyt kuitenkin osui kaikki kohdalleen, ja huippupari pääsi kipuamaan korkeimmalle pallille käynnistäen hyppyvaliokellonsa! Onnittelut Mialle!

Sunnuntaina tarkoitus oli vain hengailla Hyvinkäällä ihastelemassa sukulaisten & muuten vaan kamujen tai huipputyyppien suorituksia alemmissa luokissa. Näemmä radan reunalla kannattaa kuitenkin norkoilla, aina on mahdollista päästä itsekin hommiin :) Laura joutui lähtemään töihin, ja Dian luotto-treenikamu Nessa jäi ilman ohjaajaa. Ei muuta kuin pari hyppyä lämmittelyesteillä (joo-o, hyppää se, ja tulee alaskin), nappikset autosta, ja pikaiset käyttöohjeet ilmopisteessä (aita, putkeen, alas, vähän suhinaa johonkin väliin, ja muuten toimii samoin kuin Dia). Jihaa! Olipas vaan hauskaa! Nollaa ei tosin tehty vaikka sellainen tilattiin (sorry...), muuten kuitenkin mielestäni oikein siistiä menoa, etenkin yhteisen reenin määrään nähden. Piirroksessa kaikki ei ehkä kaikki kohdallaan, etäisyydet ja jokunen kulma voi ainakin heittää, mutta ehkä siitä ainakin itse sitten muistaa suunnilleen.

Alussa jäin kakkosen vasemmalle puolelle, josta takaaleikkaus putkella. En vekannut tarpeeksi kakkoselle > Nessa korjasi hypyn päällä > rima alas. Olispas tämäkin jäänyt tajuamatta ilman koutsin huomioita. Putken jälkeinen kaarros olis voinut olla vähän tiukempi, en käskyttänyt tarpeeks Nessan ollessa putkessa. Dian kanssa tuttu ongelma on se että kääntyy turhankin herkästi putkelta muhun päin. Tämä nyt oli kuitenkin ehkä kauneuspilkku, joku ei ois kommentoinut tohon kohtaan mitään. Seiskalta kääntyi tosi nätisti, muutenkaan 5-11 ei ois voinut paljon paremmin mennä. Aalla mietin ensin että olisin juossut persjätöllä ohi valssaamaan kahdentoista taakse, mutta muisti toimi, enkä uskaltanut lähteä vedättämään kontaktilla. 12 ja 13 siis takaaleikkauksilla, toimi mielettömän hyvin. Kääntyi hidastelematta tiukasti just niinkuin pitää, ja haki pussin hienosti. Viidellätoista hidastin vähän suhinalla ja kääntyi tosi nätisti suoraan renkaalle. Keinu oli vähän turhauttavan hidas, en oikein tiedä oisko sille ollut jotain tehtävissä. Osittain ehkä myös tästä syystä päädyin vedättämään vähän liikaa kepeille, ja Nessan suoraan kakkosväliin. Dian kanssa on kyllä tottunut tässä asiassa vähän liian hyvään; se nappaa kepeille suoraan tullessa oikean välin oikeastaan poikkeuksetta (kopkop), vaikka mä kuinka yrittäisin sen hommaa sabotoida. No, tämä korjattiin ja matka jatkui ilman lisävirheitä loppuun asti. Selvästi oli kuitenkin vähän rutiinit hakusessa - vikaa estettä en oikeastaan käskyttänyt, kun iski blackout: "hop/aita/eteen/mene/mitähittoosillepitisanoa???". :D Tosi hyvä fiilis jäi kyllä kokonaisuudessaan! Nyt vaan jatkossakin radan reunalle roikkumaan, josko onni potkaisi toistamiseen ;)

Mukana menossa viikonloppuna oli myös Mila-pila, joka sai jättiannoksen keppitreeniä. Sunnuntaina sujui jo tosi hyvin, nätisti hakee oikean välin ja tekee duunia. Heti kuitenkin jos kierrokset nousee liikaa, ei enää malta ja virheitä tulee. Käsiapua ei kuitenkaan tarvinnut enää, vieressä kuitenkin kuljin, ja vaikeina hetkinä auttoi "kepkepkep" eteenpäin. Go Miltsi! Turistina kuvioissa pyöri myös ihanainen Ronja, joka koki complete makeoverin viikonlopun aikana. Lauantaina kylään tuli nimittäin pentukarvainen valkoinen pumpulipilvi, ja ovesta poistui linjakas tarkka-ilmeinen nuori neiti. Molemmat tyylit toimivat agihallilla, kiertää osattiin sekä turkilla että ilman, ja ison tytön kampauksella pääsi vielä reenaamaan kontakteja ja tutustumaan keppeihin. Aikamoinen agikärpänen on tainnut perhettä puraista ;)

Jaa niin, lauantai-iltana jäätiin vielä alkeisvalintojen jälkeen reenailemaan Lauran, Emmin ja Hannan kanssa. Aidakin pääs välillä tekemään jotain, ja kyllä oli mummeli innoissaan. Aida sai itse asiassa toimia myös alkeishomman häiriökoirana, kulkea lähellä paikalla odotettaessa, tehdä muutaman keinun, sekä vähän peruspomppimisia. Niin, ja tietty aiheuttaa lisähäiriötä räyhäämällä ja raivoamalla emännälle kun välillä oli kuitenkin liian tylsää. Lopputreeneissä Aida ja Dia tekivät vain hetken - ajattelin et parempi kerrankin jättää aidosti hyvään suoritukseen. Milan kanssa tehtiin pätkiä kontaktien ja keppien välillä, ja sitten keppejä yksittäisenä. Vauhtia on, malttia lakaa tulla, ja ihan käsittämättömän kauniisti lukee ohjauksia. Kyllä munkin seuraava pentu sitten...