Pentulaatikossa oli (ja on muuten edelleenkin) hiljaista, joten maanantaina uskaltauduin vielä koutsaamaan ja viesteilemään.

Teemana oli tällä kertaa häiriö toisen koiran muodossa (juoksevat vastakkain) + maaston korkeusvaihtelut, suuntana Paloheinä. Matkoja Nessalle 5 ja Dialle 7 (ks. myöhemmin), n. 100m / pätkä. Siirtymiä ei otettu tällä kertaa ollenkaan. Maasto puutonta mutta korkealla heinikolla varustettua. A:lta lähtiessä ensin pitkä jyrkähkö alamäki, jonka jälkeen pieni mäki ylös ja taas alas. Matkalla polun ja kävelytien ylitys. Otettiin molemmat koirat samaan aikaan, mutta koska Lauran päässä ei Diaa tällä hetkellä kytketä, jouduttiin käyttämään mielikuvitusta järjestyksessä. Minä B-pisteelle molempien kanssa, sieltä Dia aalle, ja samaan aikaan Dia takaisin ja Nessa matkaan, jonka jälkeen Nessa takaisin. Sama uudestaan, ja lopuksi molemmat takaisin alkuun, Nessa ensin ja Dia sitten. Alku Dialla kankeasti. Siihen mennessä kun oltiin päästy perille, Nessalle laitettu lepopaikka, etsitty kadonneita leluja yms, oli Dia kadottanut vision siitä mihin mennä. Ei auttanut asiaa alun pieni ylämäki ja heinikko, jotka peittivät määränpään täysin. Ei siis meinannut lähteä ensin. Pieni apuhuikkaus Lauralta sai suuren pyörän pyörimään ja lähti vauhdilla matkaan. Perillä ei palkkapurkkia näkynyt, joten päätti lähettää itse itsensä takaisin. Hö. Jatkossa purkkeja sen verran matkaan, että voi antaa vaikka joka matkalla uuden. Loppujen lopuksi Dialle yhteensä siis 7 matkaa, aloitettiin nollasta tämän jälkeen. Ekan haparoinnin jälkeen lähetykset tosi hyviä, loppua kohti vaan parani. Veikkaan että se että lähetyspaikalta ei nähnyt eteenpäin juurikaan vaikeutti. Samoin eroa aiempaan oli se, että tähän asti b-pisteelle on siirrytty niin että matka on muisteltu mistä lähdettiin, ja matkaan on lähetetty melkein heti heti kun on päästy perille.

Vastakkain juoksuttaminen ei aiheuttanut mitään ongelmia itse matkojen suhteen. Itse en kohtaamisia nähnyt mäen takaa, Lauralla oli paremmat näkymät ylempää. Olivat molemmat edenneet määrätietoisesti omiin suuntiinsa, kohdatessa tehneet pienet väistöliikkeet ja jatkaneet matkaa hidastamatta. Ekan kohtaamisen jälkeen olin huomaavinani, että mulle tullessa Dia olis vähän vilkaissut taakseen perille päästessä, mutten mene vannomaan. Seuraavalla ei mitään. Mun päässä huomasi että vähän nosti kierroksia kummallakin toisen lähettäminen ja palkkaaminen. Vähän tuli myös ääntä mukaan - pientä piippausta Nessalta Dian lähtiessä, ja haukahdus tai pari Dialta Nessaa lähettäessä ja palkatessa. Luotto Emmiin on suuri, en ole tästä huolissani.

Lopuksi pääsi vielä Nessa tositoimiin. Parkkiksella huomasin että modernimpi viestintäväline oli jäänyt matkan varrelle. Laura ei onneksi ehtinyt vielä kurvata matkaan, joten Nes takaluukusta ja Kadonneen Kännykän Metsästykseen. Sieltähän se saapui pieni esinekoira pian puhelin suussa, on se pätevä otus. Täytyy sanoa etten olis siitä heinikosta kyllä ikuna kapistusta löytänyt. Ja väitän ettei kyllä olisi nuo karvapallotkaan. Siihen ne olis jääneet parin metrin päähän laiduntamaan. Ni.